Perkausten jäljiltä, kuivatusten tai tehokkaan viemäröinnin seurauksesta virtaukset ovat useimmissa vesissä tyypillisesti äärevöityneet, ja uomat ovat muuttuneet luonnottoman leveiksi. Silloin soraikon keskivirrannopeus hiipuu ja kutupaikat hiekottuvat. Kutusoraikossa oleva hiekka nostaa jyrkästi mätivaiheen kuolleisuutta. Jos haluaa että kutusoraikot pysyvät hiekasta vapaina eli toimivina kutupaikkoina, niin kunnostusten yhteydessä purojen kutusoraikko-kohtia kannattaa kaventaa, ja varmistaa riittävä virrannopeus. Mitä asiallisemmat virtaukset soraikossa saadaan varmistettua, sen vähemmän ne hiekottuvat, ja loogisesti sen paremmin ne myös toimivat hyvinä lisääntymisalueina. Kaksi ensimmäistä kuvaa on Haaganpurossa uoman kaventamisella kunnostetuista soraikoista. Kolmas on kunnostamaton ”normileveän” kohdan luonnonsoraikko, joka on hiekottunut. Referenssikohteena turhankin hiekottunut ”luonnonsoraikko” löytyy 200 m kunnostus-soraikon yläpuolelta. @helsinkikymp

Kurkkaa ja tykkää kuvaa Instagramissa ›
Kuvaaja: vaelluskala