Helsingin ydinkeskustan tuntumassa, paikoin alle 200 metrin päässä Mannerheimintiestä virtaava Haaganpuro oli vielä 1990-luvun puolivälissä vedenlaadultaan alennustilassa. Purossa esiintyi näihin aikoihin lähinnä piikkikaloja. Sen jälkeen alkoi kehitys, jonka myötä puron ja taimenen elvyttäminen on kulkenut vääjäämättömästi parempaan suuntaan. Tämä on puron ja siinä elävän taimenkannan tarina.

Vain hieman ennen tämän vuosituhannen alkua puroon istutettiin kokeilumielessä muutama tuhat taimenen pienpoikasta. Oletuksena oli, että vedenlaatu olisi riittävä istukkaiden pärjäämiselle. Tutkijoiden vuonna 2003 tekemässä koekalastuksessa saaliiksi tulikin jo pieniä taimenen luonnonpoikasia. Ensimmäisen koeistutuksen taimenet olivat siis kasvaneet sukukypsiksi ja onnistuneet lisääntymään. Tämän jälkeen purossa on lähes vuosittain tehty kalakannan seurantaan tähtäävien koekalastusten lisäksi vähintään yhdet talkookunnostukset.

Kuduntarkkailussa on tähän mennessä nähty pääosin paikallisia emoja ja emokalasto on muodostunut muutamista kymmenistä taimenista. Merestä nousseista merivaelluksen tehneistä emokaloista valtaosa on ollut naaraita, siinä missä suurin osa paikallisista purossa kasvaneista emokaloista on ollut koiraita. Mitä enemmän purossa on syntynyt poikasia, sitä isompi osuus on lähtenyt smoltteina mereen. Suurempien smolttimäärien voidaan puolestaan olettaa tarkoittavan, että entistä enemmän emoja nousee merestä takaisin puroon lisääntymään.

Merestä nousseiden emojen määrä toimii yhtenä kalakannan elinvoiman mittarina. Aina vuoteen 2015 asti syksyisin purossa nähtiin korkeintaan muutama merestä noussut emo kutemassa. Kutemista tapahtui, mutta poikastuotanto oli vaisua. Haaganpurossa on ollut hiekan kulkeutumisesta seuranneita verrattain isoja ongelmia, etenkin puron alaosilla. Vuonna 2016 Haaganpuron latvoilla, Maunulanpurossa, tapahtui laaja öljypäästö. Tämä päästö hävitti latvaosien kalaston lähes kokonaan.

Vuonna 2016 ja 2017 purossa toteutettiin kutusoraikko- sekä täydennyskunnostus -hankkeet. Näiden kahden vuoden aikana Haaganpuro toimi kutusoraikkojen kunnostusmenetelmien pilottikohteena. Tarkoituksena oli etsiä rakenteellisia korjaus- ja seurantamenetelmiä, taimenen elinkierron alkuvaiheen luonnottoman suuren kuolleisuuden vähentämiseksi. Kyse on kutusoraikoiden sekä näiden lähellä tarvittavien pienpoikasympäristöjen olosuhteiden parantamisesta, toisin sanoen täsmäkunnostuksista.

Valtaosa kaloista ja kudusta on nähty puron alaosaan sijoittuvalla noin 600 metrin mittaisella Kauppalanpuiston osuudella. Keskuspuiston alueella havainnot poikasista ja emoista ovat olleet merkittävästi harvemmassa. Puron keskivaiheilla, ns. uurnalehdon alueella on koko seurantahistorian aikana nähty vuosittain vähintään jonkinlaista kutua, mutta koekalatuksissa ei ole löytynyt poikasia. Syy tähän oli aiemmin mysteeri.

Syksy 2017 oli poikkeuksellinen, koska silloin purossa nähtiin merkittävästi aiempaa enemmän merestä kudulle nousseita emoja – ainakin 14 merivaelluksen tehnyttä kalaa. Näistä ainakin 8 oli meri-istukkaita eli mereen kalastusta varten istutettuja eväleikattuja taimenia. Muutoin emot ovat olleet rasvaevällisiä eli luonnonkudusta syntyneitä taimenia. Syksyn 2018 seurannan perusteella arvioitiin Kauppalanpuiston alueella taimenten poikasmäärän nousseen noin kymmenkertaiseksi siitä mikä tilanne oli vuonna 2015. Puron alaosien kunnostukset vaikuttivat hyvin onnistuneilta. Vuosien 2017-2020 painopiste kutupaikkojen rakenteellisissa korjauksissa oli vaellusesteen muodostaneen Hämeenlinnanväylän alittavan putken yläpuolella.

Syksyn 2018 poikasia Kauppalanpuistossa

Syksyllä 2019 selvisi että purolla tehdyissä graffitin puhdistuksissa oli pitkään käytetty syövyttäviä teollisia pesuaineita. Aineet ovat veteen joutuessaan hyvin haitallisia vesiluonnolle. Tuotevalmistajan mukaan aineita ei lainkaan saisi käyttää vesistöjen läheisyydessä. Kun saimme selvitettyä pesuaineiden haitallisuuden, sovittiin kaupungin kanssa, ettei graffitien pesuja jatkossa enää tehdä vesistöjen läheisyydessä. Kevättalvella 2020 sen sijaan paljastui, että kaupunki on uimakauden lopuksi tyhjentänyt Pirkkolan maauimalan klooripitoiset vedet suoraan puroon. Tästäkin puron veden laatua ja eliöstöä vaarantavasta käytännöstä luovuttiin heti sen paljastumisen jälkeen. Kesällä 2021 uurnalehdon paikallisten emojen kutupaikalta löydettiin n. 30 metrin matkalta yhteensä 60 luonnonpoikasta. Vastaavaa poikasmäärä ei oltu nähty yhtenäkään vuotena aikaisemmin ja luontevaa onkin ajatella, että syynä oli haitallisten käytäntöjen lopettamisen myötä parantunut vedenlaatu.

Myös Maunulanpuron alueella havaittiin keväällä 2021 ensimmäisen kerran kymmeniä pienpoikasia. Tähän osaselitys voivat olla emokalaston runsastuminen sekä kutusoraikkojen rakenteelliset täsmäkunnostukset. Uurnalehdon alueen aiemmat vedenlaadulliset tekijät (graffitipesuaineet ja kloorivedet) ovat mitä ilmeisimmin ainakin yksi selitys parantuneeseen poikastiheyteen Uurnalehdon alueella mikä osin saattaa heijastua myös Maunulanpuroon. Oma merkityksensä on varmasti myös Metsäläntien varteen rakennetulla suodatusaltaalla.

Täsmäkunnostusta ja poikastarkkailua Keskuspuistossa

Jo pidempään oli epäilty, etteivät taimenet pysty nousemaan Hämeenlinnanväylän alittavan putken läpi. Osasyynä pidettiin putken yläpään helposti tukkeutuvaa säleikköä, joka syksyn sateilla meni helposti virran mukana ajautuvasta aineksesta tukkoon. Vuonna 2017 asiaa tutkittiin, ja pääteltiin putken olevan vähintään haasteellinen paikka taimenille nousta myös kovan virrannopeuden takia. Edes vuonna 2017, vaikka merestä nousseita emoja oli runsaasti, ei putken yläpuolisella alueella nähty ensimmäistäkään merivaelluksen tehnyttä emoa kutemassa.

Vuonna 2020 HSY korjasi ongelmalliseksi koetun putken yläpäässä olevan säleikön. Korjauksessa säleikön alaosa avattiin keskikohdasta 25 sentin korkeudelle asti. Korjauksen jälkeen säleikkö ei enää ole tukkeutunut, eikä kalojen kulkeminen ole tyssännyt ainakaan siihen. ELY:n liikenne vuorostaan korjasi betoniputken virtausnopeusongelman asennuttamalla liian kaltevalle betoniosuudelle virtausta hidastavia ja levähdyspaikkoja luovia puulamelleja. Nämä porrastavat putkessa kulkevan veden niin, että kalojen on helpompi nousta.

Syksyllä 2021 tapahtui odotettu iso positiivinen käänne eli merestä nousseita emoja löydettiin kutupuuhissa parikymmentä. Yhteensä kutupesiä löytyi 86 kappaletta. Merikalojen kutemia pesiä oli näistä noin neljännes. Isoin osa kutupesistä löytyi puron ylemmiltä osilta eli keskuspuiston puolelta. Muutamia kutupesiä löydettiin myös ns. Pirkkolan haarasta, jossa aiemmin ei ole nähty taimenia lainkaan. Päällekkäistä kutemista Haaganpurolla tapahtui vähän, vain muutamissa kohteissa. Myös tämä oli ero moneen aiempaan vuoteen. Emokalaston määrään nähden pesiä oli paljon, mikä selittynee rakenteellisten korjausten onnistumisella riittävän monessa osassa puroa. Rakenteellisesti vähintään kelvollisen oloisia kutupaikkoja oli siten sopivasti tämän syksyn emokalastoon nähden.

 

Syksyllä 2021 ELY teki linjasaneerauksen Hämeenlinnanväylän Metsälän liittymän alueella. Aiemmin 250 metriä pitkä putkiosuus muutettiin noin 100 metrin matkalta avouomaksi. Alueelle laitettiin myös kutusoraa sekä runsaasti karkeampaa kivimateriaalia poikasalueeksi, jonka suojissa taimenenpoikaset voivat viettää ensimmäiset elinviikkonsa. Aiemmalla 250 metrin putkiosuudella nähtiin parhaimmillaan 5 taimenta. Kesän 2022 aikana odotamme uudesta uomasta löytyvän kahden ensimmäisen ikäluokan taimenia ainakin 100 yksilöä, mahdollisesti jopa pari sataa.

Vuoden 2018 talven ja kevään 2019 aikana arvioitiin purosta vaeltaneen mereen noin 1000 vaelluspoikasta eli smolttia. Mikäli kehitys jatkuu suotuisana, vuosien 2022-23 aikana smolttituotannon odotetaan nousevan useampaan tuhanteen. Vuoden 2022 taimenen nollikasikäluokka voi olla jopa 30-50 kertaa suurempi kuin vuonna 2016. Puron suulla Pikku Huopalahdessa sijaitseva pato puretaan suunnitelmien mukaan 2022 ja samalla uomaa muokataan vesieliöille otollisemmaksi. Tämä todennäköisesti tulee osaltaan parantamaan puron alaosilla tapahtuvaa taimenen poikastuotantoa. Kun kesän 2022 nollikasikäluokka lopunviimein smolttiutuu vuosien 2023-24 aikana, saadaan jonkinlainen arvio Haaganpuron poikastuotannollisesta maksimista. Haaganpuro saattaa silloin olla Pääkaupunkiseudun parhaiten luonnonsmoltteja tuottava puro.

Mikäli merkittäviä uusia ongelmia ei tule, syksyllä 2022 odotamme puroon nousevan merestä noin 40 luonnonemoa. Näiden lisäksi paikallisia emoja oletetaan myös olevan aiempaa runsaammin. Kutupesien kokonaismäärän odotetaan nousevan jo syksyllä 2022 yli sadan. Tämän vuosikymmenen loppupuolella odotetaan merestä Haaganpuroon kudulle nousevan kookkaita luonnonemoja jopa toistasataa. Voidaan siis hyvin sanoa, että taimenen elvyttäminen Haaganpurossa on jo nyt merkittävä kalataloudellinen ja luonnonsuojelullinen menestystarina.