Linnuille tehdään ja ylläpidetään pesimäpaikkoja, hyönteisille hotelleja ja ketokasveille niittyjä. Vastaavaa lisääntymisen edistämistä voi tehdä myös vaelluskaloille. Kalataloudellisia koskenkunnostuksia on Suomessa toki tehty jo pidemmän aikaa, mutta yleensä ns. kertatoimenpiteinä, ilman seurantaa tai ylläpitoa. Helsingin Longinojalla ja Haaganpurolla seurannan pohjalta toteutetuista kutusoraikkojen kunnostuksista on hyviä kokemuksia.

Yhtenä innoittajana taimenten kutusoraikoiden seurannalle ja ylläpidolle on toiminut ruotsalaisten kehittämä Hartijoki-menetelmä, jossa käytetään kosken omaa alkuperäistä soraa. Kyseiseen “kunnostuskonseptiin” liittyy myös kalojen kutemisen ja soraikon seurantaa, sekä tarpeen mukaan soraikon ylläpitoa. Hartijoki-menetelmä ei niinkään ole alennustilassa olevien virtavesien yleistä kunnostamista toteuttava toimenpideohjelma, vaan ennemminkin potentiaalisimpia kutupaikkoja kohentavaa ylläpitoa.

Soraikoille tehtävä ylläpito on Suomessa melko vieras ajatus. Myöskään Pohjois-Ruotsin Hartijoki-kohteilla ylläpitoa ei tehdä sen enempää kuin on minimissään tarvetta. Kerta viidessä vuodessa saattaa hyvinkin riittää. Haastavammissa kohteissa ylläpitoa on toisaalta tehty paljon tiheämmälläkin välillä. Pyrkimys Hartijoki-menetelmässä on ollut priorisoida rakenteellisia täsmäkorjauksia, jotta ylläpidon tarvetta ei mieluiten olisi lainkaan.

Hartijoki-menetelmällä pyritään tekemään pitkävaikutteisesti toimivia kutupaikkoja optimaalisissa virtausoloissa. Toimivuus varmistetaan seurannalla ja korjaustoimilla. Kuva: Mikael Nilsson

Hartijoki-menetelmässä kutusoraikoita seurataan, koska on ymmärretty että kookkailla kutukaloilla on varsin merkittävä soraikkoja kuluttava vaikutus. Vaikka kosket olisivat laajoja, suosivat emotaimenet usein kutemisessa tiettyjä suppea-alaisia hotspot-paikkoja, joilla virrannopeus, syvyys, pohjan muoto ja laatu ovat sopivat. Hartijoki -menetelmällä pyritään varmistamaan kalojen suosimien kutupaikkojen pohjamateraalin “lisääntymiskelpoisuus”. Kyse on keinotekoisesta lisääntymisen edistämisestä, joka vastaa sitä työtä, jota lintuharrastajat ja metsästäjät tekevät lintukantojen elvyttämiseksi.

Esimerkkeinä Longinoja ja Haaganpuro

Helsingin Malmilla virtaavaa Longinojaa on kunnostettu talkoilla jo 20 vuotta. Soratalkoissa uomaan on tähän mennessä levitetty huomattava määrä kutusoraa. Silti alussa monesti tuntui siltä kuin soraa muutaman vuoden jälkeen olisi ollut liian vähän juuri siinä, missä kutukalat sitä eniten kaipaisivat. Kookkaiden emokalojen kuteminen nimittäin siirtää sorapatjaa virrassa kalojen suosimasta kutupaikasta alaspäin. Lohikalojen kudulla virtavedessä on siis aina soraikkoa kuluttava vaikutus. Paikoissa, joissa soraistuksia on jo tehty tai joissa kutu on paljastanut luontaisia soraikoita, onkin usein kyseenalaista pitääkö soran lisäämistä jatkaa. Hyvät kutuolosuhteet voidaan saada turvattua myös fiksummin.

Longinojan täsmäkunnostettiin pituus- että poikkileikkausprofiilia säätämällä. Aiemmin sorastettu alue oli liian tasainen, hidasvirtainen ja siksi hiekkainen (yläkuvat), eikä tuottanut juurikaan pienpoikasia. Rakenteellisessa korjauksessa uomaa kavennettiin. Virtausta parannettiin osin madaltamalla alapuolen “tekokosken” niskaa. Seurannan perusteella pienpoikasmäärät runsastuivat huomattavasti.

Emokalojen suosimassa kutupaikassa on helposti parin syksyn jälkeen jäljellä enää iso monttu ja kuopassa kutupohjaksi kelpaamattomia kiviä. Jos näin käy, eivät emokalat enää kelpuuta paikkaa kutemiseen. Kutupaikkojen toimivuutta edistävänä ylläpidollisena toimenpiteenä onkin Longinojalla jo useamman vuoden käyty ennen kutua lapioimassa edellisen kudun myötä huuhtoutunutta soraa ylävirran puolelle takaisin “lähtöpisteeseen”.

Kutusoraikkotalkoot vaativat usein kymmenien talkoolaisten puolen päivän uurastusta. Sen sijaan kutukalojen kuluttaman soraikon takaisin lapioiminen tai muu vastaava ylläpito voi ajallisesti olla yhden henkilön vartin homma. Soraikon ylläpito on minimaalinen satsaus, ja ainakin alustavien havaintojen perusteella kalojen kutemiseen ja kudun onnistumiseen hyvin myönteisesti vaikuttava tekijä.

Haaganpurolla on ollut kyse etenkin hiekkaongelman ratkomisesta. Aluksi hiekkaisia soraikkoja yritettiin puhdistaa, mutta ne hiekottuivat nopeasti uudestaan. Hiekottuminen johtuu yleensä siitä, että paikka muuttuu tulvien aikaan liian hidasvirtaiseksi. Hiekkaa liikkuu virroissa aina jonkin verran, mutta Haaganpurolla ongelmana oli myös, että ihmistoiminnan tuloksena ylävirran puolelta tuli erinäisistä lähteistä ylimääräistä hiekkaa puroon. Näitä hiekkalähteitä on nyttemmin saatu paikallistettua ja korjattua. Virtausolojen rakenteellisia korjauksia ja ylläpitoa on Haaganpurolla alettu toteuttaa vuonna 2016. (Kaavio 1.)

Kaavio 1. Haaganpuron poikastiheydet ja soraikkojen täsmäkunnostukset & ylläpito.

Sekä Haaganpurolla että Longinojalla on pienen virtaaman olosuhteissa isoilla kaloilla ollut ongelmia löytää kutupaikkaa, jossa on samaan aikaan sopiva virrannopeus ja kutemiseen tarvittava minimisyvyys. Kalat ovat aiemmin joutuneet kutemaan hidasvirtaiseen ja hiekkaiseen paikkaan. Uomien virtausolojen parantamisessa kutusoraikkoja on kavennettu profiililtaan V-mallisemmiksi, minkä ansiosta kalat ovat laskeneet mädin virtaukseltaan parempiin kohtiin, eivätkä kutupesät ole läheskään niin hiekkaisia kuin aiemmin. Pienpoikastarkkailujen perusteella puhtaampina pysyneiltä alueilta on havaittu myös parantuneita poikastiheyksiä. Yksi lisääntymisen vaikuttava tekijä on luonnollisesti ollut myös vedenlaatu, tai oikeammin se, ettei pahempia vedenlaadullisia notkahduksia ole ollut.

Kutusoraikon seuranta ja ylläpito

Seurannan, täsmäkunnostusten, eli rakenteelllisten korjausten ja ylläpidon tavoitteena on varmistaa, että soraikot pysyvät minimaalisin ponnistuksin toimivina ja tuottavina lisääntymisalueina. Kunnostukset tehdään aina alivirtaamalla. Soraikot muuttuvat ensisijaisesti tulvavirtausten aikana, mutta ne liikkuvat myös emojen puhdistaessa kutualustaa ja kaivaessa kutukuoppia. Soraikon ylläpito tarkoittaa, että tehdään seurantaan perustuen erilaisia parempaa lisääntymistä tukevia hienosäätöjä, kuten virtausolojen optimointia, kuohkeutusta, kuluneen soran palautusta, karkeamman soran lisäystä.

Elinympäristö ja toimiva elinkierto on kokonaisuus, jossa kutusoraikot ovat vain suppeampi osa. Kuitenkin tiedetään, että soraikkojen toimivuus on taimenkannan elinvoimaisuuden näkökulmasta herkkä asia. Toimivuus tai toimimattomuus voivat olla pienestä kiinni. Toisinaan kutusoraikkojen virtausolojen hienosäädöillä tai ylläpidolla voi olla ratkaiseva merkitys. Jos heikentyneitä lintukantoja on kosteikkoja kunnostamalla tai muilla ylläpitävillä toimilla onnistuttu elvyttämään, miksei vastaavaa voisi ja kannattaisi laajemminkin tehdä myös virtavesiemme vaelluskalojen hyväksi?

Lisätietoja: www.haaganpuro.fi sekä www.longinoja.fi