Helsingin Sanomat 8.8.2018:

KAHLUUSAAPPAILLA varustautunut vaelluskala-aktiivi Henrik Kettunen astelee Haagan Kauppalanpuistossa keskelle Haaganpuron uomaa. Hän kauhaisee valkoisen ämpärinsä puolilleen vettä ja kaataa sen vyötärön korkeudelta puroon.

Pari vuotta sitten kunnostetun kutusoraikon pohjasta nousee sumupilven tavoin hienoa hiekkaa, jonka virta kuljettaa vikkelästi eteenpäin.

Muutamaan kertaan toistettuna hiekkapöllähdysten määrä vähenee. Soraikko alkaa näyttää jopa maallikon silmiin puhtaammalta.

”Tämä on helppo keino huoltaa soraikkoa, jos vettä on alle 20 senttiä”, Kettunen sanoo.”

Lue lisää HS.fi:stä ›


Saman puron sisällä soraikoiden toimivuudessa voi olla isoja eroja. Täsmäkunnostuksilla heikommin toimivia soraikkoja voidaan parantaa. Olennaisinta on varmistaa soraikon hyvät virtausolosuhteet, esim. uomankavennuksilla tai padottavia tekijöitä avaamalla. Loppusilauksen soraikon puhdistukseen voi tehdä ämpärillä. Kevään seurannan perusteella sekä Haaganpuron että Longinojan muutamilla soraikoilla havaittiin ongelmia. Kesän aikana kummassakin purossa on tehty täsmäkunnostuksia.

Poikastuotannosta saa toki hyvän yleiskäsityksen loppusyksyn sähkökoekalastuksista. Ne ei tosi kerro mitään siitä millä kutusoraikolla kutu onnistuu ja millä ei. Soraikkokohtaisen ylläpito- ja mahdollisen korjaustarpeen tiedostaminen olisi tärkeää.

”Kokemukset Helsingin Haaganpuron ja Longinojan kutusoraikoilta kertovat, että onnistuminen on usein pienestä kiinni. Voi olla, että kudun aikaan olosuhteet houkuttelevat paikalle paljon emokaloja mutta poikastuotanto jää silti olemattomaksi.

Esimerkiksi Longinojan kaikkein suosituimmalla kutupaikalla oli viime syksynä kutemassa samanaikaisesti jopa kuusi isoa meritaimenta. Niistä isoimmat olivat 85 senttimetrin mittaisia.

”Mutta nyt paikka on yhtä kuin kuollut. Siellä oli vain kolme pienpoikasta”, Henrik Kettunen sanoo. Hän arvelee, että virtaus kutusoraikon kohdalla on ollut liian hidasta ja liete on päässyt laskeutumaan mätimunien päälle.”